Kuulantyöntö

Kuulantyöntö kuuluu myös suosituihin yleisurheilulajeihin. Sekin on ollut mukana maailmanmestaruuskisoissa sekä olympialaisissa jo vuosikaudet. Olympialaisissa kuulantyönnössä on kisailtu aina ensimmäisistä nykyaikaisista olympialaisista lähtien. Lajissa on tarkoituksena singota painava kuula mahdollisimman pitkälle. Miesten käyttämä kuula painaa 7,26 kg ja naisten kuula on painoltaan 4 kg. Lajin maailmanennätystä pitää hallussaan USA:n Randy Barnes, joka sinkosi vuonna 1990 kuulansa lukemiin 23,12 metriä. Tämä ennätys onkin pysynyt todella pitkään ja lähelle noita lukemia on monta kertaa päästy, mutta uutta ennätystä ei ole kukaan onnistunut saavuttamaan.

Kuulantyönnössä on kaksi vallitsevaa tekniikkaa, joita kuulantyötäjät käyttävät. Perinteinen työntötyyli on kuularingin toiselta reunalta vauhtia ottaen toiselle reunalle. Siinä ollaan ensin yhden jalan varassa ja otetaan pari hyppyaskelta sivulle ja työnnetään kuula eteenpäin. Jotkut kuulantyöntäjät taas suosivat pyörähdystyyliä, jota näkee harvemmin käytettävän. Tällä tekniikalla on mahdollista singota kuula hyvinkin pitkälle, mutta kovinkaan moni työntäjä ei tätä tekniikkaa käytä sen vaikeuden takia. Tekniikka pitää olla täydellisesti hallussa, jotta kuulan saa lentämään pitkälle. Pyörähdystekniikka perustuu keskipakoisvoimaan, jolloin pyörähdysliikkeessä saadaan kuulalle energiaa, joka vapautetaan sopivalla hetkellä ja kuula aloittaa toivottavasti pitkän ilmalennon. Perinteisempi sivulta-sivulle tekniikka on helpompi hallita.

USA:lla on yleensä ollut kovia kuulanimiä kisoissa kuin kisoissa, mutta Suomestakin on vuosien saatossa tullut muutama kova kuulantyöntäjä, muun muassa Arsi Harju ja Mika Halvari.