Pituushyppy

Pituushyppy kuuluu myös yleisurheilun perinteikkäimpiin lajeihin. Laji on suhteellisen helppo aloittaa, eikä amatooriharrastaja tarvitse lajiin sen ihmeempiä välineitä tai varusteita. Tarkoituksena on ottaa vauhtia ja hypätä viivalta mahdollisimman pitkälle yhdellä loikalla. Tietysti ammattilaiset ovat hioneet tekniikan huippuunsa ja muutoinkin varusteet ovat juuri tähän lajiin tehtyjä. Pituushyppy on ollut esimerkiksi olympialaisissa mukana ensimmäisistä nykyaikaisista kesäolympialaisista saakka.

Pituushyppykilpailu etenee yleensä samaa kaavaa noudattaen. Ensin järjestetään karsinta, johon kaikki kilpailijat osallistuvat. Karsinnassa on asetettu karsintaraja, jonka ylittämällä varmistaa paikkansa finaalissa. Yleensä karsintaraja asetetaan suhteellisen kovaksi, ja jo lähelle karsintarajaa hyppäämällä saattaa päästä finaaliin. Karsinnassa hypätään yleensä 3 hyppyä, joilla hyvä tulos pitää saada aikaan. Onpa joskus käynyt niinkin, että joku nimekäs hyppääjä on astunut yli kaikki karsintahyppynsä ja on täten karsiutunut kokonaan finaalista. Pituushypyssä ei siis saa astua vauhdinottoviivan yli, vaan ennen viivaa pitää hypätä. Finaalissa hypätään yleensä yhteensä kuusi kierrosta. Kolme ensimmäistä kierrosta ovat nekin karsinta kierroksia, joista esimerkiksi kahdeksan parasta menee jatkoon finaalin kolmelle viimeiselle kierrokselle. Näin ollen parhaat hyppääjät voivat vielä parantaa tuloksiaan.

Pituushypyn maailmanennätys on Mike Powellin nimissä, ja hän hyppäsi ennätyksen vuonna 1991. Tulos kirjattiin lukemiin 8,95 metriä. Mainitsemisen arvoinen on Bob Beamonin vuonna 1968 hyppäämä 8,90 metriä, jota pidettiin siihen aikaan mahdottomana hyppynä.

Vastaa